Google+ Followers

torstai 31. heinäkuuta 2014

HYVIÄ UUTISIA

Jännitys loppui lyhyeen nimittäin tänään tuli Kennelliitolta viralliset tulokset Carnoustie's Crystal Moon "Wäinön" lonkka- ja kyynärkuvista! Alustava arvio oli B/B 0/0 ja lopullinen tulos pysyi samana! Mieletöntä! Ja kuinka ehdinkään jännittää, että joku muuttaa tulokset vielä paljon huonommiksi, mutta onneksi se jäi vaan painajaiseksi. ;)

Nyt puuttuu enää silmätutkimus ja sitten Wäinöllä voisi mahdollisesti teettää pentuja, jos kiinnostuneita löytyy. Niin se kakara vaan kasvaa

Kesälomaherkuttelua



Nyt on kulunut kuukausi siitä, kun jäin lomalle. Vielä tämä ja huominen lomaa ja  paluu arkeen voi alkaa. Jääkö sen mukana myös herkut pois ja alkaa rahansäästökausi?

Lomalla en ole yhtään miettinyt, mitä syön, kunhan vatsa on täynnä, tai toisin sanoen on välillä ähky olo! On tullut syötyä kevyemmin joinakin päivinä, mutta mukaan mahtuu päiviä, jolloin on syöty hyvää ruokaa ja jälkiruokaa päälle. Jälkkäriksi on syöty muun muassa lättyjä, pannaria, vadelmarahkaa, juustokakkua ja mitälie muutakin. Eihän näin nyt voi jatkua enää loman jälkeen, vai voiko?

Nyt en ole hetkeen oikeastaan miettinyt tarkkaan, mihin rahojani käytän. Jos jotain tekee mieli (muutakin kuin ruokaa ;) ), niin olen sen usein ostanut. Alkaa tuntua, että rahat loppuvat kesken, joten jonkunlaista säästösysteemiä täytyisi järjestää - heti loman loputtua. Pikkumakkarit olisivat nimittäin vielä remppaamatta ja niillekin kutkuttaisi jo tehdä jotakin.

Salikortissa oli vuoden sopimus, joten se on elokuun loppuun asti voimassa. Ehkä nyt kun työt alkavat voisin ottaa itseäni niskasta kiinni ja mennä myös salille viimeisiä kertoja. Jos joskus kutkuttaa taas uudelleen päästä salille, niin saahan kortin  taas hankittua. Nyt vain tuntuu, ettei ole riittävästi motivaatiota sitä pitää. Siinäkin säästää jo 59e kuukaudessa/ 708e vuodessa! Eli hyvillä mielin pidän vähän taukoa :)


tiistai 29. heinäkuuta 2014

Röntgenissä

Aamulla suunnattiin Wäinön kanssa Kankaanpäähän eläinlääkärille. Kari Ventelä on kuulemma hyvä kuvauttamaan lonkat ja kyynärät, joten päätettiin lähteä niinkin "kauas" kuvauksiin. Kaiken kaikkiaan meni ehkä toista tuntia, kun oltiin valmiita ja sain tulokset eläinlääkärin lonkka- ja kyynärarvioista: B/B 0/0. Kyllä tuli helpottava tunne, kun oli niinkin hyvä tulos! Itse ehdin tietenkin miettiä jos jonkinmoisia tuloksia! Nyt vain pidetään peukkuja, että Kennelliitto on edes samaa mieltä, toki A-lonkkakin kelpaa! ;) Ronilla nimittäin lähti aikanaan B:nä ja tuli A:na takaisin! :)

Wäinö parka ihan uuvuksissa. Toistaiseksi nukkuu vaan, ei ole kuin maistanut vettä. Mutta kyllä sitä vielä ehtii illan aikana. Jotenkin tuntuu, että suonensisäinen nukutuslääke pitää kauemmin pökkyräisenä. Roni sai muistaakseni lihakseen(?) lonkkakuvausten yhteydessä, eikä ollut muistaakseni näin pökerryksissä. Mutta onhan siitä jo aikaa ja saattaa olla, että en vain muista! :) Tää ilta taitaakin mennä levon merkeissä, katsoo sitten huomenissa lenkkeilyä.

maanantai 28. heinäkuuta 2014

Matkailu ja Hippiknik

Perjantaina lähdin käymään Pietarsaaressa mummun ja vaarin luona. Mummu oli tehnyt hyvää ruokaa ja tietysti kokonaisuuteen kuului herkullinen jälkiruoka kahvin kera. Ehdin olla muutaman tunnin Pietarsaaressa, kunnes lähdin illemmalla ajelemaan Karstulaan siskoni luo. Siitä oli lyhyempi seuraavan päivän Saarijärven koiranäyttelyyn Wäinön kanssa.

Illalla käytiin siskoni kanssa vielä ihanalla iltauinnilla läheisellä uimarannalla. Rannalla oli kolmentason hyppyrit ja kaikki, mutta tuli hypättyä vain laturilta veteen ja uitua ympäriinsä. Päivä oli ollut lämmin, joten viileä vesi teki terää. Viileys kuitenkin unohtui palattuamme siskoni asunnolle, asunto on kuin pätsi! Vaikka tuuletin oli yön päällä, heräsin yöllä pari kertaa niska ja selkä aivan hiessä. Huh, luulin että meillä oli kuuma, mutta se ei kyllä vedä vertoja siskoni asunnon lämmölle. Onneksi aamuyöstä asunto oli ehtinyt vähän viiletä ja sai paremmin nukuttua.

Uuteen päivään heräilin jo klo 7. Oli ihana nousta ja päästä ulos viileämpään. Siihen aikaan aurinko ei ollut vielä ehtinyt lämmittää ilmaa, vaikka myöhemmin ulkolämpötilakin oli +32. Jos ei olisi ilmastoitua autoa, olisin mennyt uimaan näyttelyn jälkeen. Wäinön tulos näyttelyssä oli JUN ERI2, sa:ta ei jaettu tällä kertaa junnu-uros luokassa. Vaihteeksi sellainen hampaankoloon jäävä tilanne ensimmäiseksi tulleen koiran ja Wäinön välillä, mutta ehkä ei siitä tällä kertaa enempää. Ehkä voin mainita sen verran, että tuomari tykkäsi enemmän soopeleista, eikä kokonaisuutta taaskaan katsottu. Mutta Wäinöllä meni hienosti ja kantoi häntää niin kuin pitää! :)

Näyttelyn jälkeen lähdin ajelemaan kotia kohti ja heitin koirat mökille porukoille hoitoon ja lähdin itse kavereiden kanssa illan Hippiknik-tapahtumaan. Tapahtuma järjestettiin toista kertaa Vaasan Hietskussa ja tapahtuman tarkoituksena on kerätä porukkaa piknikille kuuntelemaan sinne järkättyjä bändejä. Oli yllättävän hyviä bändejä soittamassa, enkä ketään heistä ollut kuullut aiemmin. Ensi vuonna taas uudestaan! :)

Lähdettyämme Hietskusta haettiin syötävää ja käveltiin M kanssa porukoiden luo yöksi (7 km). Matkalla poikettiin yöuinnille, ja vihdoin sain tänkin kokea. Mutta olin valmistautunut tähän jo etukäteen jättämällä bikinit mekon alle! ;) Oli mukavan viileää yöllä kävellä kotiin ja merivesi oli yllättävän lämmintä. Kylmä ei päässyt kuitenkaan tulemaan missään vaiheessa, sen verran lämmin ilma oli.

Sellainen viikonloppu tällä kertaa. Lomaa jäljellä vielä perjantaihin asti. Lauantaina jo työt kutsuvat ja kuukausi on kulunut. Ollut ihana lomailla kokonainen kuukausi!

Lämmintä alkanutta viikkoa!

perjantai 25. heinäkuuta 2014

GOODBYE VÄRLAX

Kai sitä täytyy välillä jättää jotakin taakse, että voi löytää edestä jotakin uutta. Viime viikonloppuna käytiin viimeistä kertaa meidän mökillä ja nautittiin hyvästä seurasta ja aivan upeista maisemista.













Mökki on ilahduttanut meitä aina viikonloppuisin kesät ja talvet. Siellä on vietetty aikaa perheen ja ystävien kanssa saunoen, uiden, veneillen, grillaillen, merenrantalaiturilla istuskellen ja hyvää kirjaa lukien. Siellä on nautittu ja rentoiltu monella tapaa ja nyt joku toinen saa siihen mahdollisuuden. :)

Jos kiinnostaa, niin käy katsomassa myynti-ilmoitus täällä.              <--  mökki saatu myytyä  

tiistai 22. heinäkuuta 2014

Lättyneitsyys ja Kotiblogit-lehti

Muistan jo lapsuudesta, kuinka mummulassa usein syötiin herkullisia lättyjä. Ei tarvinnut kuin sanoa, että tehdäänkö lättyjä, kun lättytaikina oli jo valmis. Mummun resepti oli mututuntumalla tehty, mieleenpainettu, mummu tietää kyllä lättytaikinan koostumuksen. Olen joskus koittanut kysyä mummulta reseptiä johonkin ja määriä, joita hän laittaa. Hän ei aina tiedä tarkkoja määriä, kun laittaa kaikkea silmämääräisesti ja hyvää tulee. Sellainen on meidän mummu.

Jostain kumman syystä itse olen onnistunut välttymään lättyjen tekemiseltä, taikinaakaan en koskaan ollut tehnyt. Meillä ollaan syöty lättyjä muutaman kerran, mutta M on tehnyt taikinan ja paistanut lätyt. Eilen oli minun vuoroni. Onhan se nykyään helppoa, kun netistä vain valitsee haluamansa ohjeen. Hujauksessa sain tehtyä helpon lettutaikinan ja paistoin itse lätyt - ensimmäistä kertaa. Ihan ihmettelen, miksen ole jo aiemmin tehnyt itse lättyjä.







Poikia nauratti tuleekohan niistä edes lättyjä ;)


Illalla kävin vielä pikaisesti kaupassa ja lehtihyllystä tuijotteli taas uusi Kotiblogit-lehti. Olin lukenut siitä blogeista ja muutaman kerran lehti oli pistänyt silmään kaupassa. Hypistelemässä olen käynyt lehden kulmaa, mutten ottanut mukaan. Eilen en enää miettinyt, nappasin lehden ja suuntasin kassalle.




Alkukesästä tapetoidessa valitsin meille tapetin yhden lehdessä esiteltävän blogin seinältä. Olen tainnutkin mainita tapettia miettiessä, mistä blogista sen bongasin. :) Tapetti näkyy ainakin lehden sivulla 36, Home White Home -blogin esittelyssä.

Tulipa muuten mieleen, että vielä on jäänyt itseltä kuvat rempan jälkeen, joten pitäisi varmaan siitäkin jo parin kk jälkeen laittaa rempan jälkeen -kuvia, vai kuinka? :D

sunnuntai 20. heinäkuuta 2014

Pärnun näyttely x3

Pärnussa ensimmäisenä päivänä oli ryhmänäyttely. Näyttely alkoi vasta klo 14, joten päivä venyi aika pitkäksi, kasvattajan koirilla meni nimittäin hyvin. Wäinön luokan voitti tuomarin kaverin koira, hyvänä kakkosena seuraavan päivän tuomarin koira, kolmas taisi olla oikeasti ihan kivan näköinen ja hyvin käyttäytyvä ja Wäinö sitten neljäntenä. Joskus ihmettelen tuomareiden perusteita parhaita koiria valitessa, mutta minkäs sille voit, ne valitsevat sen, jonka näkevät parhaaksi. Luulisi vain, että koira arvostellaan sellaisena kuin se tällä hetkellä käyttäytyy ja miltä näyttää kehässä, mutta ehkä ei sitten aina?



Ensimmäisen päivän näyttelystä lähdettiin klo 19.30. Vietiin Wäinö ja kaverin koira nukkumaan ilmastoituun hotellihuoneeseen, päivä oli nimittäin ollut aika lämmin ja varmasti koirillekin raskas matkustamisen takia. Löydettiin hetken seikkailujen jälkeen pubimainen ruokapaikka ja syötiin itsemme ähkyyn. Otin yhden oluen ruuan kanssa ja arvatkaas meinattiinko nukahtaa istualtaan ruuan jälkeen! Käveltiin vielä kaupan kautta hotellille ja nukkumaan päästiin puoli yhdeltä yöllä. ZZzzZZz...

***

Aamulla mentiin vähän klo 7 jälkeen aamupalalle, sovittiin nimittäin tulevamme näyttelypaikalle jo kahdeksalta. Vihdoinkin pääsen syömään ihanaa hotelliaamupalaa! Aah, kuinka hyvää se onkaan, ja siellä sai yllättävän hyvää kahviakin! :) Edellisenä iltana oltiin tarkistettu lauantain näyttelypaikka ja huomattiin, että jotain sattui menemään nappiinkiin tällä reissulla - näyttelypaikka oli nimittäin vain noin 1 km päässä hotellilta! Mentiin kuitenkin autolla, kun tavaraa oli niin paljon.

Kasvattajan koirilla meni taas hyvin näyttelyssä, mutta Wäinö pysyi edelleen kolmantena. Mainittakoon, että tuomarin koira oli edellisen päivän näyttelyssä, eikä hän voinut arvostella omaa koiraansa. Jokseenkin samat koirat muuten näyttelyssä mukana. Mainittakoon myös se, että tällä kertaa ykköspallille nousi koira, joka näykkäisi esittäjäänsä juuri tuomarin edessä (jostain kumman syystä tämäkin on hyväksyttävää Viron näyttelyissä, ei siis vaikutusta sijoittumiseen).


Ronin isä oli myös perjantain ja lauantain näyttelyssä.

Lauantaina lähdettiin kaverin kanssa näyttelystä vähän aiemmin, koska koiriemme osalta näyttely oli ohitse ja oli ainoa päivä, kun ehtisimme vähän tehdä jotain. Oli vielä kuumempi kesäpäivä (yli 28 astetta?!), joten käytettiin koiria lyhyellä lenkillä ja vietiin ne vilvottelemaan taas hotellille. Itse lähdettiin syömään ja samalla reissulla pyörähdettiin nopeasti ostoksilla (löysin mustan mekon, joka oli päällä siskon kihlajaisissa). Päivä kului taas nopeasti ja kello oli pian vaikka mitä! Illalla pakkailtiin kamat valmiiksi, että aamulla ne saa siirtää vain autoon. Onneksi seuraavan päivän näyttely ei ollut niin aikaisin.

***
 
Sunnuntai aamuna mentiin aamupalalle puoli yhdeksän aikaan - vihdoinkin saatiin vähän pidemmät yöunet. Viimeisen herkkuaamupalan jälkeen roudattiin kamat autoon ja lähdettiin näyttelyyn. Lämmöt edelleen samoissa lukemissa, auton mittari näytti 28 astetta! Huh, kyllä lämmitti. Viimeisenä päivänä oli norjalainen tuomari ja Wäinö oli toinen ja sai SA:n. Paras uros kehässä ei kuitenkaan tullut enää sijoitusta. Vaikka kolmas näyttelypäivä, niin Wäinö jaksoi silti käyttäytyä hienosti ja liikkui hyvin. Vähän kapeaksi moitittiin etuosaa,  joten tästä syystä ollaan aloitettu pyöräily Suomeen päästyä. Edellisten päivien arvostelut Viroksi, joten niistä ei ymmärtänyt mitään. Taisivat Virolaisetkin tuomarit mainita jotain kapeudesta edessä. Kasvattajan koirilla meni viimeisenäkin päivänä hyvin ja kaverin koira sai junnusertin! Vau ja onnea siitä! :)
 
Lähdettiin jo kolmelta ajelemaan Tallinnan suuntaan, että ehditään ajoissa. Luultiin, että meillä oli hyvin aikaa, mutta satamaan päästiin vasta klo 18.30 eli juuri silloin kun viimeistään pitikin olla paikalla. Kun matkaa oli jäljellä pari kilometriä, tiet oli suljettuna jonkin konsertin takia. Autoja oli aivan älyttömästi parkissa joka puolella mitä älyttömimmissä paikoissa. En muista sanoiko joku että siellä oli arviolta 10 000 vai jopa 100 000 ihmistä katsomassa (ehkä kuitenkin pienempi luku?), mutta joka puolella niitä ihmisiä kuhisi ja poliiseja oli kaikkialla. Navigaattori tietysti ohjasi kulkemaan suljetun tien kautta, joten alkoi muodostua jo paniikki, kun ei millään meinattu päästä satamaan. Mentiin sitten vähän oman pään mukaan ja onneksi navi laski uuden reitin ja päästiin juuri ajoissa satamaan!
 
 
Kaveri haettiin Hyvinkäältä ja itsekin jäin sinne vielä yöksi. Kerrankin sai nukkua kunnon yöunet, univelkaa oli kyllä kertynyt jo riittämiin! Kotiin pääsin maanantaina taas yhtä kokemusta ja vastoinkäymisiä rikkaampana. Tulipahan sekin reissu tehtyä! :D Reissussa ei oikein ehtinyt rentoutua ja nauttia Pärnusta ollenkaan, joten joskus täytyy tehdä uusi reissu sinne vielä! :) 

Ukkoskuuroja ja sadetta



Viikon aikana ollaan saatu nähdä aurinkoa ja hikipisaroita, mutta välillä ukkonen ja sade ovat raikastaneet ilmaa. Itse nauttisin kyllä ukkosestakin ja kovasta sateesta, mutta välillä se on mahdotonta. Meidän Roni nimittäin pelkää hulluna ukkosta ja oikein kovaa sadetta.

Nytkin hypitään syliin ja valitetaan ja läähätetään. Onneksi ukkonen tuntui menevän ohitse, eikä suoraan ylitse.





Toissayönä oltiin Värlaxin mökillä vimppaa kertaa ennen sen myyntiä. Ihana mökki ja saatiin paljon hyviä kuvia muistoksi. ♥ Siitä pian lisää.

maanantai 14. heinäkuuta 2014

♥ Kihlajaiset ♥

Lauantaina vietettiin kauan odotettuja kihlajaisia!

Siskoni ja hänen poikaystävänsä ovat tunteneet toisensa hiekkalaatikolta asti ja "tutustuneet uudelleen" lukiossa, joten yhteisiä vuosia on kertynyt jos jonkin verran! Vihdoin päästiin juhlimaan heidän pitkää yhdessäoloa kera sukulaisten ja ystävien!

Saatiin herkutella ihanilla kakkusillakin! :D Mansikka-juustokakku, Mangokakku ja kuvista uupuva sitruuna-lakritsikakku! ♥ (Uskotko, että rakastan kakkuja?!)




Kaunis Mirde-Liisa

M

Uudessa tukassa ja mekossa söpöilyä ;)

Ihanista ihanin Taija-sisko
Onnea ihanalle parille! :) Häitä odotellessa, sitten saa itkeä silmät päästä! ;)

Kokkola kv-näyttely 12.7.2014


Lauantaina lähdettiin Wäinön kanssa taas näyttelyyn Kokkolaan. Wäinö niin nauttii kasvattajan puunailuista.  Wäinö edelleen junnuluokassa ja ERI 1 SA. Paras uros kehässä ei enää tullut sijoitusta, mutta hienosti sekin vedetty. Liikkui todella hyvin kehässä, eikä häntäkään noussut. :)

Wäinön näyttelyosuuden jälkeen tein pikku shoppailut; 2 nahkahihnaa, vinkupallo ja näyttelypanta, ja sen jälkeen lähdettiinkin vauhdilla kotia kohti. Illalla juhlittiin nimittäin siskon kihlajaisia!

perjantai 11. heinäkuuta 2014

PÖRRIÄISTEN HÄÄTÖ !

Meillä oli terassin ikkunan kulmassa lautojen välissä ampparipesä ja se saatiin jo aika hyvin häädettyä. Nyt löydettiin toinen pesä talon päädystä vintin luukun takaa. Siellä oli kunnon iso pesä ja siinä olikin häätämistä. Raidia suihkuteltu armotta, pökitty pesä alas, käyty vintillä kaikki muutkin kolot kattomassa ja hajottamassa pikkupesät. Silti vieläkin sielä pyörii pörriäisiä, jotka etsivät omaa kotiaan. Sitkeitä amppareita.




Maalla asumisen iloja. Puuhaa ainakin löytyy, just leikkasin nurmikonkin ja kyllä tuli lämmin, kun istuessakin tulee jo hiki! :D

Loman tuntua

Tänään tuntui jo siltä, että kesälomalla sitä ollaan. Aamulla sai nukkua ilman herätyskellon hälytystä ja ylös noustua oli hyvin aikaa syödä rauhassa aamupalaa. Myöhemmin menin kampaajalle ja sain ihanan kesätukan! Kaksi vuotta sitten leikkasin vähän saman mallisen (kuvia), ehkä aavistuksen lyhyemmän, ja tykästyin malliin silloin. Ei mennyt kuin kaksi vuotta, kun aloin kaivata vaihtelua jälleen pitkäksi kasvaneeseen pehkoon. Viime kerrat olen tavannut värjätä hiusten värjäyksen ja leikkauksen ohessa myös kulmat. Nyt kulmat siis aika tummat vielä toistaiseksi. Tällainen oli lopputulos:




M oli tänään paikannut mun mummiksen takakumin, joka ollut jo vuoden nojailemassa meidän seinään korjaajaa odotellen. Jostain kumman syystä en saanut paikattua sitä sitten viime kesänä ja tänä kesänä ei vielä ehtinyt käydä mielessäkään. Tottakai lähdin nyt sitten iltasella sitä testailemaan, kun ei enää ollut niin kuuma. Juuri sopiva ilma lähteä koirien kanssa pyörälenkille.

Menin ensimmäistä kertaa koirien kanssa pyörällä ja nopeasti pojat vaan oppi kulkemaan nätisti pyörän vierellä. Alkumatkan narun päässä, mutta kun päästiin talojen ohi, niin saivat jolkotella vapaana menemään :) Noin tunnin mittainen lenkistä tuli ja pojat oli ihan poikki lenkin jälkeen.
Tästä olisi tarkoitus ottaa tapa. Kasvattaja suositteli Wäinölle joka toinen päivä 45 min pyörälenkkiä ja joka toinen sitten reipasta metsälenkkiä. Tossahan tulis lenkkiä, kun tähän kohtaan pyöräiltäisiin ja siitä jatkettaisiin metsään. Alla olevassa kohdassa oltiin hetki hengähtämässä kohdassa, johon yleensä jätetään auto kun tullaan metsään lenkkeilemään. Tänään vain lepäiltiin tässä ja jatkettiin vielä jonkin matkaa hiekkatietä eteenpäin ja vielä takaisin kotiin. Lenkki oli noin 8 km pituinen. Pojille, ehkä turhan pitkä näin alkajaisiksi? Ainakin olivat aivan puhki lenkin jälkeen.

torstai 10. heinäkuuta 2014

Vaikeimman kautta..

...mutta asioilla on tapana järjestyä.

Torstaina olin lähdössä ajelemaan kauan odotettuun Viron koiranäyttelyyn Pärnuuseen. Ettei reissu alkaisi liian helposti, matkalla Hyvinkäälle huomasin autossa palavan päästövalon. Eikun takaisin kotiin ja pohtimaan, josko matkaa voisi silti jatkaa valosta huolimatta. Pikainen huolto ja nollaus, mutta valo syttyy uudelleen - tällä autolla ei lähdetä pitkälle matkalle. Huolto aika saatiin maanantaille, jolloin Viron näyttelyt olisivat jo ohi. Mieleen tulvi jo ajatuksia kotona vietettävästä viikonlopusta muiden näytellessä Pärnussa. Mitäs nyt tehdään?

Kaverilla, jonka kanssa olin menossa oli uusi auto, eikä tietenkään ylivientilupaa. Kun sovittiin, että mennään meidän autolla, niin kuinkas sitä sellaista olisi hoksannut hankkia. Porukoiden pikkuautoa ilman ilmastointia en halunnut, eikä 98% varmuudella käynnistyvä autokaan houkutellut. Hitsit, kyllä alkoi jo hermostuttaa. Yritin vielä soitella anopille, josko autoa saisi viikonlopuksi lainaan. Jännäksi meni sekin, kun meni jonkin aikaa ennen kuin sain hänet kiinni ja odottavan aika on pitkä. Kiinni saatua sain vihdoin ihania uutisia! Saisin auton lainaan, vain valtakirja pitäisi kirjotella, että saan anopilta luvan ajaa autoa rajan ulkopuolella. Tulostintahan meillä ei ollut, joten kaivelin netistä puolitutun naapurin numeron ja soittelin josko onnistuisi tulostinta lainata! Sekin onnistui loppujen lopuksi aika helposti ja yhdeksän aikaan illalla pääsin lähtemään.

Tampereelta nappasin kaverin ja koiran kyytiin ja jatkettiin Hyvinkäälle. Perillä oltiin puoli 3 aikoihin yöllä ja ehdittiin tunniksi ummistaa silmät, kun herätyskello jo soi. Eikun ylös ja autolla Helsinkiin satamaan laivaan pääsyä odottelemaan. Sinne päästyä oltiin jo voiton puolella. Väsytti tietysti, mutta hyvin pysyi hereillä. Puoli kymmeneltä oltiin jo Virossa ja edessä oli seikkailumatka Pärnuseen ilman karttaa ja navigaattoria. Lopuksi saatiin puhelimen navi toimimaan maksullisella netillä, joten saas nähdä, minkälaisia laskuja sieltä tulee. Onnistuttiin menemään kiertoteitä, kun ennen navia lähdettiin väärään suuntaan. Suorempi tie Pärnuseen oli kylttien mukaan suljetti, mutta Wäinön kasvattajan mukaan yksi kaista oli auki ja sieltä olisi päässyt, mutta jotenkin panikoitiin ja ajettiin eri suuntaan. Matka olettaen vähän piteni, mutta päästiin hyvissäajoin näyttelypaikalle. Vihdoin oli aikaa hengähtää.

Myöhemmin vähän lisää, nyt nukkumaan ettei rytmi käänny päälaelleen.

Ps. Sain huomiselle varattua kampaajan. Vihdoin tuntuu siltä ku loma olis alkanu!

keskiviikko 2. heinäkuuta 2014

Pakkausta ja stressiä

Kesäloma on alkanut ja edessä pakkaamista Viron näyttelyreissulle. Kesälomallahan ei kuuluisi stressata mitään, mutta pakkaaminen on aina yhtä stressaavaa. Tuleeko kaikki varmasti mukaan, unohtuuko jotain tärkeää, mitä ei voi ostaa. Huomenna onneksi ehtii vielä pakkailla lisää ja tarkistaa, onko kaikki tärkeimmät asiat mukana.

Aikataulu ei onneksi ole niin tiukka, sillä huomenna menen vasta Hyvinkäälle yöksi ennen Viroon lähtemistä. Hyvinkäältä ei ole sitten niin pitkä matka perjantaiaamuna lähtevään laivaan. Nyt ehtii siis nauttia lasin viiniä ja pakkailla tavaroita mukaan.

Tärkein on tietysti se, että muistan ottaa koiran, näyttelynumerot, passin ym mukaan. Itselle tietysti tärkein lompakko - sillä pääsee jo pitkälle. Eli ehkä ei pitäisi stressata turhaan, saahan sitä matkan varrelta ostettua vaikka mitä :) Katsotaan unohdanko pakata tabletin mukaan. Sitten ei ainakaan tehdä päivityksiä tänne tai facebookiin näyttelyn tuloksista. Jännityksellä niitäkin jo odottelen, kun tuntuu, että Wäinö on jo niin karvaton joistakin kohdista. Tuota karvaa kun on lähtenyt jo vaikka kuinka kauan tuppoina.

Ehkä se stressi häviää huomenna, kun lähden kotoa ajelemaan Hyvinkään suuntaan. Sitten vaan kauppaan, jos jotain unohtui ottaa mukaan. Ja pitäähän sitä jättää tilaa, jos matkalta sattuu jäämään jotain käteen. Ainakin sain jo käskyn ostaa paluumatkalla juotavaa, Viroon kun kerran mennään.

Tän reissun jälkeen aion viettää stressitöntä kesälomaa! :)