...mutta asioilla on tapana järjestyä.
Torstaina olin lähdössä ajelemaan kauan odotettuun Viron koiranäyttelyyn Pärnuuseen. Ettei reissu alkaisi liian helposti, matkalla Hyvinkäälle huomasin autossa palavan päästövalon. Eikun takaisin kotiin ja pohtimaan, josko matkaa voisi silti jatkaa valosta huolimatta. Pikainen huolto ja nollaus, mutta valo syttyy uudelleen - tällä autolla ei lähdetä pitkälle matkalle. Huolto aika saatiin maanantaille, jolloin Viron näyttelyt olisivat jo ohi. Mieleen tulvi jo ajatuksia kotona vietettävästä viikonlopusta muiden näytellessä Pärnussa. Mitäs nyt tehdään?
Kaverilla, jonka kanssa olin menossa oli uusi auto, eikä tietenkään ylivientilupaa. Kun sovittiin, että mennään meidän autolla, niin kuinkas sitä sellaista olisi hoksannut hankkia. Porukoiden pikkuautoa ilman ilmastointia en halunnut, eikä 98% varmuudella käynnistyvä autokaan houkutellut. Hitsit, kyllä alkoi jo hermostuttaa. Yritin vielä soitella anopille, josko autoa saisi viikonlopuksi lainaan. Jännäksi meni sekin, kun meni jonkin aikaa ennen kuin sain hänet kiinni ja odottavan aika on pitkä. Kiinni saatua sain vihdoin ihania uutisia! Saisin auton lainaan, vain valtakirja pitäisi kirjotella, että saan anopilta luvan ajaa autoa rajan ulkopuolella. Tulostintahan meillä ei ollut, joten kaivelin netistä puolitutun naapurin numeron ja soittelin josko onnistuisi tulostinta lainata! Sekin onnistui loppujen lopuksi aika helposti ja yhdeksän aikaan illalla pääsin lähtemään.
Tampereelta nappasin kaverin ja koiran kyytiin ja jatkettiin Hyvinkäälle. Perillä oltiin puoli 3 aikoihin yöllä ja ehdittiin tunniksi ummistaa silmät, kun herätyskello jo soi. Eikun ylös ja autolla Helsinkiin satamaan laivaan pääsyä odottelemaan. Sinne päästyä oltiin jo voiton puolella. Väsytti tietysti, mutta hyvin pysyi hereillä. Puoli kymmeneltä oltiin jo Virossa ja edessä oli seikkailumatka Pärnuseen ilman karttaa ja navigaattoria. Lopuksi saatiin puhelimen navi toimimaan maksullisella netillä, joten saas nähdä, minkälaisia laskuja sieltä tulee. Onnistuttiin menemään kiertoteitä, kun ennen navia lähdettiin väärään suuntaan. Suorempi tie Pärnuseen oli kylttien mukaan suljetti, mutta Wäinön kasvattajan mukaan yksi kaista oli auki ja sieltä olisi päässyt, mutta jotenkin panikoitiin ja ajettiin eri suuntaan. Matka olettaen vähän piteni, mutta päästiin hyvissäajoin näyttelypaikalle. Vihdoin oli aikaa hengähtää.
Myöhemmin vähän lisää, nyt nukkumaan ettei rytmi käänny päälaelleen.
Ps. Sain huomiselle varattua kampaajan. Vihdoin tuntuu siltä ku loma olis alkanu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti